Jos olet tyytymätön prosessiin tai valintapäätökseen

Hakijan, joka ei tullut valituksi, on hyvä pysähtyä valintapäätöksen jälkeen hetkeksi miettimään mahdollista muutoksenhakua.

Muutoksenhaku on perustuslain 21 §:n takaama jokaisen ihmisen perusoikeus. Tätä oikeutta kannattaa käyttää, jos kokee että tehty päätös ei ole laillinen, perusteltu ja asianmukainen. Kenenkään ei pitäisi katsoa pahalla sitä, että joku pitää kiinni oikeuksistaan. Päinvastoin: huonosti hoidetuista rekrytointiprosesseista ja vääristä päätöksistä pitääkin tehdä oikaisuvaatimuksia ja valituksia. On sekä työnhakijoiden, työnantajien että veronmaksajien etu, että kyseiseen tehtävään sopivin henkilö tulee valituksi julkiseen virkaan tai työsuhteeseen.

Ennen oikaisuvaatimuksen tai valituksen tekemistä on kuitenkin syytä pysähtyä arvioimaan, onko muutoksen hakemiselle perusteluja. Ilman perusteluja tehdyt oikaisuvaatimukset ja valitukset työllistävät viranomaisia turhaan ja haittaavat seurakuntien toimintaa virantäyttöjen pitkittyessä.

Valintapäätös on annettava tiedoksi hakijoille

Seurakunnat, seurakuntayhtymät, tuomiokapitulit ja kirkkohallitus ovat viranomaisia ja tekevät päätöksen viranhaltijan tai työntekijän valinnasta hallintolain mukaisena hallintopäätöksenä. Päätös on annettava tiedoksi lainsäädännön edellyttämällä tavalla.

Työnantaja voi tiedottaa asiasta pian päätöksen tehtyään esimerkiksi soittamalla tai viestillä, mutta varsinainen hallintolain 7. luvun mukainen tiedoksianto on aina määrämuotoinen ja kirjallinen. Se lähetetään postitse, ellei työnhakija ole antanut lupaa päätöksen sähköiseen tiedoksiantoon.

Tiedoksiannon on sisällettävä seuraavat tiedot:

  • tieto asian ratkaisseesta viranomaisesta (kirkkoherra, talouspäällikkö, kirkkoneuvosto, kirkkovaltuusto, tuomiokapituli tms.). Jos päätöksen tekee monijäseninen toimielin, pöytäkirjaotteen on sisällettävä myös tieto, ketkä henkilöt ovat olleet tekemässä kyseistä päätöstä. Näin tiedoksiannon perusteella voi arvioida myös sitä, onko joku päätöksentekoon osallistuneista esteellinen.
  • päätöksen perustelut. Yleensä perusteluihin kuuluu lyhyt kuvaus viran täyttämisen prosessista, hakijoiden määrästä, valintatyöryhmän jäsenistä ym.
  • selkeästi muotoiltu päätös, josta ilmenee yksiselitteisesti, mitä on päätetty
  • päätöksen liitteet, esimerkiksi hakijoista tasa-arvolain perusteella tehty ansiovertailu tai haastattelumuistio
  • muutoksenhakuohjeet tai muutoksenhakukielto

Jos et saa asianmukaista tiedoksiantoa, ota yhteyttä työnantajaan ja pyydä tiedoksiantoa. Päätöstä ei ole annettu asianmukaisesti tiedoksi, jos tiedoksiannot ovat unohtuneet asiaa hoitavan työntekijän työpöydälle ja jääneet postittamatta. Seurakuntalaiset eivät ole saaneet asiaa tiedoksi, jos pöytäkirja ei tosiasiallisesti ole nähtävillä pöytäkirjassa mainitussa paikassa mainittuna aikana.

Muutoksenhakuohjeissa ilmoitetaan määräaika oikaisuvaatimuksen tai valituksen tekemiselle. Tästä määräajasta ei jousteta. Määräaika alkaa hallintolain 49 §:n mukaisesti kuitenkin vasta, kun olet saanut asianmukaisen tiedoksiannon muutoksenhakuohjeineen. Kirjeitse lähetetty tiedoksianto katsotaan kirkkolain 24:11 §:n mukaisesti vastaanotetuksi seitsemäntenä päivänä kirjeen lähettämisestä, ellei muuta osoiteta. Sähköinen tiedoksianto katsotaan lain sähköisestä asioinnista 19 § perusteella annetuksi kolmantena päivänä viestin lähettämisestä, ellei muuta osoiteta.

Pyydä lisätietoja!

Jos ihmettelet valintaa, voit pyytää lisätietoja. Pyydä saada tietoa itseäsi koskevasta arvioinnista ja siitä, miten se vertautuu valittuun hakijaan. Sinulla ei ole oikeutta saada tiedoksesi muita hakijoita koskevia arviointeja, mutta yleisesti työnantajan edustajan olisi pystyttävä kuvaamaan arviointia ja hakijoiden vertailua. Esimerkiksi niin, että “arvioimme ammattiosaamisesi erittäin vahvaksi, mutta hakijoista kaksi osoitti hakuprosessissa vielä parempaa ammattiosaamista tähän tehtävään. Ammattiosaamista arvioimme hakijoiden koulutuksen ja työhistorian perusteella sekä haastattelukysymyksillä x, y ja z.”

Saamiesi tietojen perusteella arvioi, ja tarvittaessa selvitä työnantajalta, että

  • hakijoiden osaamista on riittävästi arvioitu hakuprosessissa. Jos esimerkiksi hakuilmoituksessa arvostetaan vahvaa some-osaamista ja työnantaja ei mitenkään selvitä hakijoiden someosaamista hakuprosessin aikana, prosessi on ollut ilmeisen puutteellinen. Pelkkä työvuosien vertaaminen ei riitä osaamisen arvioimiseen: joku hakijoista saattaa hakea pois työstä, jota ei todellisuudessa ole kyennyt tekemään kunnolla.
  • perustelut valinnalle ovat samat kuin mitä työnantaja kirjasi hakuilmoitukseen. Jos esimerkiksi hakuilmoituksessa ei haettu henkilöä, jolla on “vahvat olemassaolevat verkostot”, niitä ei voi asiallisesti käyttää valintapäätöksen perusteluna.
  • perustelut valinnalle eivät ole syrjiviä tai asiattomia vaan työn kannalta olennaisia asioita. Jos hakuprosessissa on kysytty hakijan yksityiselämää koskevia asioita, kannattaa vielä kysyä työnantajalta, miksi näitä on kysytty ja ovatko yksityiselämää koskevat tiedot vaikuttaneet valintaan.
  • työnantaja ei ole hankkinut tietoja kolmansilta osapuolilta ilman suostumustasi. Jos olet antanut suostumuksen tietojen hankkimiseen esim. entiseltä työnantajalta, voit kysyä, mitä tietoja sinusta saatiin ja miten ne vaikuttivat sinua koskevaan arviointiin.

Jos et saa tarvittavia selvityksiä ja perusteluja, jotka osoittavat valinnan olevan asianmukainen, kannattaa harkita oikaisuvaatimuksen tai valituksen tekemistä.

Oikaisuvaatimus vai valitus?

Siitä, voitko tehdä tiettyyn päätökseen oikaisuvaatimuksen vai valituksen, säädetään kirkkolaissa.

  • Kun kirkkoherra, talouspäällikkö, muu viranhaltija, kirkkoneuvosto tai seurakuntaneuvosto valitsee viranhaltijan, päätöksestä voi yleensä tehdä oikaisuvaatimuksen kirkkoneuvostolle tai seurakuntaneuvostolle.
  • Kun kirkkovaltuusto, tuomiokapituli tai kirkkohallitus valitsee viranhaltijan, päätöksestä voi yleensä tehdä valituksen hallinto-oikeuteen.
  • Kirkkohallituksen jaoston, virastokollegion, johtokunnan ja muun toimielimen sekä viranhaltijan päätöksestä voi tehdä oikaisuvaatimuksen kirkkohallitukselle.
  • Tuomiokapitulin antamaan virkamääräykseen vakinaiseen seurakuntapastorin virkaan tai määräaikaiseen kirkkoherran tai kappalaisen viran hoitamiseen ei voi hakea muutosta. Tämä herättää usein kummastusta, mutta näin säädetään kirkkolaissa (kirkkolain 6:11§ 2. ja 3. mom. sekä muutoksenhakukielto, kirkkolain 24:14§, 6. kohta). Huomioithan kuitenkin, että muutoksenhakukielto koskee ainoastaan seurakuntien virkoja! Seurakuntayhtymän virkoihin tehtyihin valintapäätöksiin voi hakea muutosta aivan normaalisti yllämainitun kirkkolain kohdan estämättä!
  • Työsopimussuhteisen valintaa koskevasta hallintopäätöksestä voi tehdä oikaisuvaatimuksen tai valituksen sillä perusteella, että päätös on tehty virheellisessä järjestyksessä tai päätöksen tehnyt viranomainen on ylittänyt toimivaltansa.

Yllä oleva lista ei ole kattava. Se, voitko tehdä oikaisuvaatimuksen tai valituksen tiettyyn päätökseen, selviää päätökseen liitetyistä muutoksenhakuohjeista tai -kiellosta.

Oikaisuvaatimuksen ja valituksen perusteet ja sisältö

Oikaisuvaatimuksen voi kirkkolain 24:3 §:n mukaan tehdä päätökseen tyytymätön asianosainen tai seurakuntalainen. Oikaisuvaatimuksen perusteita ei ole rajattu.

Jos kirkkoneuvosto tai muu asian ratkaissut viranomainen ei muuta päätöstä oikaisuvaatimuksen perusteella, oikaisuvaatimukseen annetusta päätöksestä voi valittaa hallinto-oikeuteen. Valitusoikeus on vain sillä, joka on tehnyt oikaisuvaatimuksen. Periaate on myös, että hallinto-oikeuteen voi valittaa vain sillä perusteella, mihin oikaisuvaatimuskin nojaa.

Valituksen hallinto-oikeudelle voi kirkkolain 24:4 §:n mukaan tehdä vain kolmella perusteella:

  1. päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä. Esimerkiksi se, että yhden hakijan perheenjäsen (esteellinen henkilö) osallistuisi päätöksentekoon, tai kirkkoneuvoston kokousta ei olisi kutsuttu koolle laillisesti, merkitsisi päätöksen syntymistä virheellisessä järjestyksessä.
  2. päätöksen tehnyt viranomainen on ylittänyt toimivaltansa. Jos esimerkiksi kirkkoherra valitsee henkilön vakinaiseen virkaan ilman kirkkoneuvoston/seurakuntaneuvoston delegoimaa toimivaltaa, päätös kumotaan hallinto-oikeudessa valituksen perusteella.
  3. päätös on muuten lainvastainen. Jos valinnassa rikotaan esimerkiksi perustuslain 125 §:ää (perustuslain velvoite valita viranhaltija taidon, kyvyn ja koetellun kansalaiskunnon perusteella), yhdenvertaisuuslakia tai tasa-arvolakia tai hallintolain velvoitetta hankkia riittävät perustelut päätöksenteon pohjalle, hallinto-oikeus voi kumota päätöksen.

Kannattaa huomioida, että toisin kuin viranhaltijan, työsopimussuhteisen työntekijän valintaa säätelevä työsopimuslaki ei määrää valitsemaan hakijoista soveltuvinta. Työsuhteisen valinnassa on kyse työsopimuksen tekemisestä työnantajan ja työntekijän välille. Kyse on yksityisoikeudellisesta sopimussuhteesta. Siksi työsopimussuhteisen työntekijän valintapäätöksestä ei voi valittaa hallinto-oikeuteen sillä perusteella että vähemmän soveltuva henkilö valittiin. Työsopimussuhteisen työntekijän valinnassa syrjityksi tullut voi kuitenkin saada tasa-arvolain ja yhdenvertaisuuslain perusteella hyvitystä nostamalla kanteen käräjäoikeudessa.

Määräaikaisen viranhaltijan valitseminen ilman julkista hakua on mahdollista kirkkolain 6:11 §:n perusteella. Pitkät viransijaisuudet olisi tasapuolisuuden vuoksi usein hyvä laittaa julkiseen hakuun, mutta koska kirkkolaki sallii viransijaisuuksien täytön ilman julkista hakua, pitkän viransijaisuuden täyttämisestä ilman avointa hakua ei voi valittaa.

Oikaisuvaatimusta tai valitusta tehdessäsi lue saamasi ohjeet tarkkaan. Vaatimus on syytä yksilöidä tarkasti, esimerkiksi “vaadin X seurakunnan kirkkoneuvoston päätöksen §123 / 12.3.2020 kumoamista”. Esittämiesi perustelujen on osoitettava asiaa tuntemattomalle lukijalle, miksi mainittu päätös tulee kumota. Hallinto-oikeus tutustuu asiaan yleensä vain kirjallisten asiakirjojen perusteella. Hallinto-oikeus pyytää lausuntoa asiaan asian ratkaisseelta viranomaiselta (seurakunta, tuomiokapituli, kirkkohallitus) sekä vastinetta lausuntoon valituksen tehneeltä.

Oikaisuvaatimuksen tai valituksen tekemisessä kannattaa hyödyntää asiantuntijoiden apua. Neuvoja ja apua saat omasta ammattiliitostasi.

Oikaisuvaatimuksen tekeminen ei maksa mitään. Valittaminen hallinto-oikeuteen maksaa siinä tapauksessa, että hallinto-oikeus ei muuta valituksenalaista päätöstä. Yksityishenkilö ei lain mukaan joudu korvaamaan viranomaisen oikeudenkäyntikuluja hallinto-oikeudessa, ellei esitä “ilmeisen perusteetonta vaatimusta”.

Syrjintä ja häirintä

Syrjintä

Tämän ohjeen lisäksi kannattaa muistaa, että jos tulet syrjityksi valintaprosessissa sukupuolen tai muiden henkilökohtaisten ominaisuuksiesi perusteella, olet oikeutettu hyvitykseen. Tämä tarkoittaa siis tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslain tarkoittamaa syrjintää. Hyvitystä voi saada sekä viranhaltijaa että työsopimussuhteista työntekijää koskevasta valinnasta!

Lisätietoja löydät tasa-arvovaltuutetun ja yhdenvertaisuusvaltuutetun sivuilta. Kannattaa myös kysyä neuvoa ja apua omasta ammattiliitostasi.

Häirintä ja epäasiallinen kohtelu

Hakija saattaa rekrytoinnin yhteydessä kokea työnantajan edustajien taholta häirintää tai epäasiallista kohtelua. Häirintä ja epäasiallinen kohtelu on aina väärin. Siihen tulee puuttua.

  • Jos koet häirintää tai epäasiallista kohtelua seurakunnan työntekijöiden tai luottamushenkilöiden taholta, ole yhteydessä kyseisen seurakunnan kirkkoherraan tai muuhun johtavassa asemassa olevaan henkilöön.
  • Jos häirinnän harjoittaja on kirkkoherra, ole yhteydessä hiippakunnan tuomiokapituliin. Kirkkoherran toiminnasta voi aina kannella tuomiokapituliin.
  • Neuvoja ja tukea saat omasta ammattiliitostasi tai hiippakunnan häirintäyhdyshenkilöltä.

Häirintään tai epäasialliseen kohteluun ei yleensä puututa oikaisuvaatimuksella tai valituksella hallinto-oikeuteen. Tapahtuneesta riippuen kannattaa siis harkita sekä häirintään puuttumista olemalla yhteydessä edellä mainittuihin tahoihin, että oikaisuvaatimuksen tai valituksen tekemistä.

Häirintä voi täyttää myös rikoksen tunnusmerkit, jolloin on syytä tehdä rikosilmoitus ja hakea tarvittavaa apua ja tukea.